Voit myös kuunnella blogin ylläolevasta palkista. 🙂

Tänään haluan kirjoittaa sinulle vähän unelmista ja hermoston kapasiteetista. Lähestymme taas uutta vuotta, tätä kirjoittaessani ja nyt on taas se perinteinen aika unelmoida; Mitä uusi vuosi voisikaan tuoda tullessaan? Rollo May kirjoittaa kirjassaan The Courage to Create attä me ilmaisemme olevaisuuttamme luomalla. Luomisemme on luontainen seuraus siitä että olemme olemassa. Elämme nyt, niinkuin Rollonkin kirjoittaessa kirjaansa, aikaa jossa yksi aika on loppumaisillaan ja seuraava ei ole vielä syntynyt. (Esikoinen kommentoi tähän eilen: "Sitä kutsutaan nykyhetkeksi." 😀 ) Joudumme kohtaamaan valinnan: Jäämmekö muutoksen pelottamana, jähmettyneenä odottamaan tulevaa, vai keräämmekö kaiken rohkeutemme ja luomme jotain uutta! (May, 1994)

Yksi tapa virittäytyä luomiseen on antaa itsellemme lupa unelmoida. Unelmat ovat tärkeitä viestejä sielulta ja sydämeltä, viitteitä siitä mitä elämämme voisi olla. Niissä on ihan oma voimansa ja ne saattavat avata meille tulevaisuuden potentiaalin, joka ei ole edes ollut sisäisellä kartallamme ennen. Kun suostumme kuuntelemaan ja uskallamme suunnata kohti unelmaa, luomme itsellemme merkityksellisyyttä, vaikka unelman muoto muuttuisikin matkan varrella. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki on ainoastaan yhtäkkiä helppoa ja kevyttä, vaan sitä, että rakennamme tietoisesti omaa todellisuuttamme. Usein tästä seuraa merkityksellisyyden kokemus.

Jotkut meistä, kuten esimerkiksi kumppanini, ovat saaneet syntymässä ja lapsuudessaan hermostorakenteen, jonka optimaalisen toimintakyvyn keskiviiva on kuin tukeva pöytä. Juttelimme tästä blogista kumppanini DI:n kanssa eräänä aamuna ja hän pyysi minua tarkentamaan, miten hermoston kapasiteetti liittyy unelmiin ja niiden toteutumiseen. Jutellessamme tajusin taas, että hänen unelmiensa kohdalla hermoston heilahtelut ovat olleet niin vähäisiä ja hän on päässyt niin nopeasti takaisin optimaalisen toimintakyvyn ikkunaan, ettei ne kokemukset ole edes jääneet hänen muistoihinsa (vaikka hän muistaakin ne kun kysyn niistä).

Sitten on ne meistä, jotka emme ole saaneet tukevan, nelijalkaisen pöydän kaltaista hermoston toimintakyvyn ikkunan optimaalialuetta. Meillä on ehkä perusta, joka tasapainoilee kolmella jalalla, tai pelkkä pöydänlevy, tai ehkä vain yksi jalka, ei koko pöytälevyä. Tätä tilannetta kutsun trauman jäljiksi kehossa ja hermostossa. Meille unelmien toteuttaminen vaatii erilaista hermoston kapasiteetin kanssa tasapainoilua. Tämä tarkoittaa ensin sitä, että hyväksymme omat reaktiomme ja tunteemme sellaisina kuin ne ovat, vaikka ne olisivat ihan erilaisia kuin ympäröivien ihmisten. On myös tärkeää, että me kuuntelemme todella tarkasti sitä mikä meille ihan oikeasti toimii - ja mikä ei.

Otetaan esimerkki: Oletko koskaan odottanut jotain unelmien toteutumispäivää innolla? Ihanaa lomaa, juhlapäivää, valmistumista, uuden perheenjäsenen saapumista tai vaikka ensimmäistä työpäivää uudessa työpaikassa? Koska päivä edusti unelmien toteutumista, sen odottaminen tuntui ihanalta ja ehkä toiveena oli että sitten kaikki muuttuu hyväksi ja ihanaksi.

Kun paljon odotettu päivä sitten saapuu, kokemus siitä onkin ihan erilainen, kuin odottavan mielikuvat olivat. Ilo ja nautinto ehkä loistaa poissaolollaan, sen sijalla on stressi, ärtymys ja riidat, tai lamaannus, häilyvät muistikuvat ja aika turta olo. Yksi monista syistä näihin kokemuksiin saattaa olla juuri hermoston kapasiteetti.

Silloin kun hermostomme on terve, fysiologiamme on luotu palaamaan harmoniaan ja tasapainoon. (Kain, Terrel, 2018) Tämä tapahtuu parhaimmillaan hyvin nopeasti, niinkuin kumppanillani useimmiten.

Silloin kun kehossamme taas on traumajälkiä, hermostomme saattaa helposti humpsahtaa joko ylivireystilaan, tai alivireystilaan. Nämä tilat aktivoituvat alitajuisesti ja vaikka niihin voi oppia vaikuttamaan, ne ovat useimmilla meistä aika automaattisia.

Ali- tai ylivireystilan kasvaessa löydämme itsemme selviytymistilasta, jossa henkilökohtainen kokemusmaailmamme muuttuu. Ylivireystilassa saattaa tuntua siltä että on pakko koko ajan tehdä jotain, on kärsimätön olo, ärsyyntynyt ja ajatukset vilistävät nopeasti. Alivireystilassa voi olla että olo hidastuu, saattaa tuntua siltä että on mahdoton liikkua ja toimia, ajatukset kulkevat katkonaisesti. On kuin hermoston normaalisti liikkuva rytmi alkaisi paukkua laitoihin.

Toinen asia, mikä voi tulla vastaan unelmoidessa ja unelmien toteutuessa on oman luovuuden tila, johon kuuluu kyky nauttia itseilmaisusta, tutkimusmatkoista ja kokeiluista rennosti ja spontaanisti, ilman itse-epäilyä. Mielikuvitus ja leikki vaatii paljon turvaa, harjoittelua ja hermoston vakauttamista, silloin kun hermosto kantaa mukanaan traumatisoitumista. (Malchiodi, 2020) Voi tuntua vaikealta vapauttaa mielukuvitus kuvittelemaan tulevaisuutta ja avautua sydämen äänelle, antaa unelmien saada tilaa ja olla totta.

Jos palaamme hetkeksi odotetun päivän esimerkkiin, voi olla että päivään suunnattu lataus, sen virikkeiden määrä ja kehomuistot ylittävät hermoston sietokyvyn, jolloin yli- tai alivireystila on luonnollinen reaktio. Silloin kun olemme tällaisessa tilanteessa me tarvitsemme myötätuntoa, hetken taukoa ymmärtää että hermosto tarvitsee tukea ja ymmärrystä.

Esimerkiksi näin:

• Hei, nyt reagoin voimakkaasti/en oikein tunne mitään, onko mahdollista että olen epätasapainossa? (Tämä kysymys auttaa sinua tulemaan tietoiseksi siitä mitä sinussa tapahtuu.)
• Nyt tapahtuu kyllä tosi paljon, menen hetkeksi veskiin/soitan ystävälle/pyydän halausta. (Voi olla hyvä miettiä ennalta, mikä se ensimmäinen asia, mitä teet on. Minulle toimii veskiin meneminen ja veden juominen, joku muu saattaa tarvita halauksen, tai vaikka sydämen koskettamista ja hengitysharjoitusta.)
• Orientoidun ympäristöön, mitä näen ympärilläni, tunnenko jalkapohjat maassa, voinko koskettaa poskeani/olkapäätäni/sydäntäni ja vain olla hetken? (Jos taas tunne on selkeänä sisälläsi, voi auttaa että tunnet sen läpi ennen tätä askelta.)
• Miltä nyt tuntuu? (Jos ei tunnu miltään/tuntuu tosi voimakkaalta, toista edelliset askeleet)

Tässä oli hyvin pieni esimerkki hermoston toiminnasta unelmien toteutumistilanteessa. Samat periaatteet toteutuvat myös suuremmissa unelmaprosesseissa. Unelmointi ja unelmien toteutuminen vaatii hermoston kapasiteetin kanssa työskentelyä. Jo tieto siitä, että minun hermoston kapasiteettini ei välttämättä ole samanlainen kuin sinun hermoston kapasiteettisi, kutsuu itsemyötätunnon ja myötätunnon toista kohtaan mukaan keskusteluun.

Meillä on lupa rakentaa omaa kapasiteettiamme, rakentaa omaa kykyämme vastaanottaa hyvyyttä ja iloa, epämukavuuden sietokyvyn rinnalla. Voimme harjoitella läsnäoloa esimerkiksi herkullisen ruoan äärellä. Tai sulamalla lämpimään halaukseen. Tai puhuttelevan musiikin avulla. Mitä enemmän vahvistamme kapasiteettiamme hyvään oloon, sitä enemmän voimme harjoitella siirtymisiä hyvän olon ja epämukavan olon välillä. (Johnson, 2021)

Tämä harjoittaa meidän monisäikeistä tietoisuuttamme elämästä ja arjesta. Tarve hajoittaa asiat hyviin/pahoihin vähenee ja ymmärryksemme siitä että monet keskenään ristiriitaiset tunteet voivat olla läsnä arjen hetkissä kasvaa.

Tätä kirjoittaessani muistelin suurta unelmaa, joka minulla toteutui parikymppisenä, kun aloitin seurustelun nykyisen kumppanini kanssa. Elokuvat, kirjat ja mainokset olivat jättäneet minuun elävän kuvan siitä, että ravintolaillallinen kynttilöineen oli romanttista. Ei kuitenkaan kestänyt aikaakaan, ennenkuin havainnoin että juuri DI:n ja minun ravintolaillalliset olivat hyvin erilaisia kokemuksia kuin koti-illat. Ravintolakeskustelumme olivat jäykkiä, kontaktipintamme oheni ja ärsytysten määrä ympärillä oli valtava. Illat päättyivät useimmiten siihen, että kumppanini sanoi: "Häivytäänkö?" Ja pysähtyesssäni kysymyksen äärelle, huomasin että häivyin hänen kanssaan mielelläni omaan kuplaamme, jossa suurempi läheisyys oli mahdollista. Oma voimakas mielikuvani ei vastannut laisinkaan sitä kokemusta, mikä meillä arjessa oli, kahden erilaisen hermoston kohdatessa toisensa. Vaikken silloin ymmärtänytkään paljoa hermoston toimintaan liittyvästä teoriasta, pystyin havainnoimaan sitä mikä toimi meille hyvin ja sitä mikä ei. (Käyn tänä päivänä ravintolassa ystävieni kanssa, kumppanin sijaan. 🙂 )

Unelmat ja hermoston kapasiteetti kulkevat käsi kädessä. Kun saamme ja saavutamme jotain ihanaa, se tuo meille samalla kasvua, haasteita ja venymistä sen lisäksi, mitä olemme jo tehneet matkalla unelmiimme.

Miten kapasiteettia voi lisätä? Tähän on olemassa monia, hyviä tapoja ja ne kaikki vaativat harjoittelua. Jos olet joskus aloittanut juoksuharrastuksen ja jatkanut sitä, opetellut minkä tahansa urheilumuodon, opetellut kirjoittamaan tieteellistä tekstiä, opetellut piirtämään tai jonkun tanssikoreografian - silloin ymmärrät harjoittelun merkityksen. Jokainen harjoittelukerta tuo lisää osaamista. Hermoston kapasiteetin lisääminen on samankaltaista harjoittelua ja se vaatii tahdonvoimaa palata harjoitteluun ja jatkaa sitä. Näissä listoissa on esimerkkejä, joita olen itse havainnut hyväksi. Ihanaa jos lisäät kommentteihin asioita, joita en ole kokeillut/jotka ei tulleet mieleen. Ja vielä, koska kaikki koemme asiat omalla tavallamme, voi olla että laittaisit allaolevat asiat ihan eri kategorioihin. Kuuntelethan aina itseäsi ensin. <3

Top-down (tätä voi ajatella suuntana: ajattelun tasolta kehoa kohti)

• tukipilarit: kirjoita lista omista resursseistasi. Mikä auttaa sinua palautumaan, rauhoittumaan, liikkumaan, saamaan yhteyden? Tukipilareilla tarkoitetaan ulkoisia asioita, tukea ja toimintoja, jotka herättävät kosketuksen hyvyyteen ja hyvään oloon.
• itsemyötätunnon osoittaminen itseä kohtaan
• tunnepäiväkirja, jossa unohdat kohteliaisuuden ja kirjoitat mahdollisimman suoraan, mitä todella tunnet
• optimaalisen toimintakyvyn ikkunaan tutustuminen (kutsutaan myös sietokyvyn ikkunaksi)
• neuroseption (kehoaistin) käsitteeseen tutustuminen (tiedostamatonta kykyä arvioida ympäristön ja ihmissuhteiden turvallisuutta ja uhkia.)
• rukoilu
• EFT
• TAT (Tapas Fleming)
• hermostoa koskevan kirjallisuuden lukeminen ja tutkiminen
• Mindfulness

Bottom-up (tätä voi ajatella suuntana: kehon kokemuksesta ajattelun tasoa kohti)

• vapaa tanssi
• kuvapäiväkirja
• traumainformoitu jooga
• metsäkävelyt
• tietoinen ruoasta nauttiminen
• yli- ja alivireystilojen tunnistaminen omassa kehossa ja kokemuksessa
• neuroseption harjoittaminen kaksoistietoisuuden avulla
• interoseption (kehoaistin) harjoittaminen
• neurosensoristen harjoitusten tekeminen
• TRE
• liikunta jossa kuunnellaan kehon tarpeita ja viestejä
• hyvä ravinto kehoa kuunnellen
• Somatic Experiencing
• traumainformoitu Mindfulness

Vuorovaikutukseen liittyvät:

• tunnetasolla rehellinen keskustelu turvallisessa ilmapiirissä
• rakastelu
• hieronnan tai hoidon vastaanottaminen henkilöltä, joka on virittäytynyt sinun kehoosi ja olotilaasi
• terapia turvallisen ammattilaisen kanssa
• Somatic Experiencing
• myötätunnon osoittaminen toista kohtaan
• eriytymisen harjoittelu tarpeeksi turvallisesti

Lämmöllä,

Marie

• -

Traumakoulutus on yhdistelmä traumatisoitumiseen liittyvää teoriaa psykologian ja psykiatrian eri tulokulmista, terapiamaailmasta valmennuksen viitekehykseen räätälöityjä sovelluksia, vaikuttavaa tunnetyöskentelyä, psykofyysistä hermostotyöskentelyä sekä taiteen ja luovuuden kokemusmaailmaa ja menetelmiä.

--

Hanson, Rick. 2020. NEURODHARMA. Harmony Books. (mainittu audiossa)
Kain, Kathy. Terrel, Stephen J. 2018. NURTURING RESILIENCE. North Atlantic Books.
Johnson, Kimberly Ann. 2021. CALL OF THE WILD. Harper Wave, and imprint of Harper Collins Publishers.
Malchiodi, Cathy. 2020. TRAUMA AND EXPRESSIVE ARTS THERAPY. The Guilford Press.
May, Rollo. 1994. COURAGE TO CREATE. W.W. Norton Company.