Kuuntele blogi ylläolevasta palkista jos haluat. 🙂

Nyt kun joulu on kohta jo ovella, ihan kirjaimellisesti, tuntuu tärkeältä kirjoittaa sydämen voimasta. Näin lähes viisikymppisenä taiteilijana, äitinä, ystävänä, puolisona, siskona, tyttärenä ja valmentajana arki ja sen rytmi tuntuu joskus pyörryttävältä voimalta. Aikaa pysähtymiseen ja tyhjyyteen on harvemmin, sydämen äänen kuuntelu on tehtävä tiskikonetta ladattaessa, bussin ikkunasta ulos katsoessa ja siinä kun kannan taulua asiakkaalle. Muiden asioiden lomassa, arjen toistoissa. Ei ole mahdollisuutta odottaa hiljaista hetkeä. Ehkä tämä onkin arjen taikaa, että oma yhteys Jumalaan ja sydämen ääneen (miten kukin ne meistä sitten omassa itsessään kokevatkin, sille kaikki vapaus <3) kulkee hetkessä mukana.

Täällä ateljeellani, taidemaalarin arkea on erilaiset materiaalit. Vietämme vuosia ateljeessa, sekoittaen, sivellen, säätäen, pyyhkien, yrittäen uudelleen. Meille muodostuu sanatonta tietoa eri maalien koostumuksesta märkänä, kuivana, sekoitettuna ja opimme pikkuhiljaa käyttämään esimerkiksi glitter ja kuultomaaleja osana omaa ilmaisuvoimaamme. James Elkins (1999) vertaa kirjassaan "What Painting Is" tätä alkemistien osaamiseen. Maalaus saattaa käydä läpi monia muodonmuutoksia maalausprosessin aikana ja kaikki nämä vaiheet jäävät teokseen osana sen lopullista olemusta.

Suufilaisuudesta kertovassa kirjallisuudessa mainitaan sellainen käsite kuin Al-Qahhar. (Fawzia-Rawi. Meyer, Hyde. Douglas-Klotz.) Se on yksi Jumalan 99 nimestä ja tarkoittaa sydämeen kohdistuvaa voimaa, kaipuun roihua. Tämä intohimoinen kaipuu on rakkauden tulta. Riippumatta siitä, mitä muuta elämässäsi tapahtuu, kaipuu ytimeen, Jumalan kaipuu on aina läsnä elämässäsi (vaikka sitä kuvaavat sanat olisivatkin sinulle ihan jotain muuta.) Tämä on tuli joka palaa koko ajan, mutta ei sammu, koska se polttaa sydäntä. Kaikki se mikä ihmisessä ei ole todellista tai pysyvää palaa, mutta valo jää. (Meyer, Hyde, 1999.)

Tämä palo on ollut minulle läsnä siitä asti kun olin hyvin nuori. Kun löysin Al-Qahharin ensimmäistä kertaa, koin sen tutuksi. Ystäväksi. Uskon että yhteys tähän kaipuun poltteeseen minussa syntyy monesta asiasta. Tänään haluan kirjoittaa kahdesta niistä. Toinen on taide, ja toinen on trauma.

Minä ajattelen että traumatisoituminen on yksi aika yleinen seuraus täällä maapallolla elämisestä. Näitä jälkiä jää useimpiin meistä, eivätkä ne tee meistä "matalavärähteisiä" eikä kykenemättömiä. Traumatisoituminen kuitenkin usein jättää meille erityistarpeita ja sellaisia ilmiöitä, joista on hyvä olla tietoinen.

Yksi sellainen asia on, että ylisukupolviset traumat ovat usein mukana joulupöydässä, joulunviettäjien hermostoissa ja (usein) tahdosta riippumattomissa reaktioissa.

Pienestä pitäen olen tuntenut voimakasta yhteenkuuluvuutta ja syvää elävyyden kokemusta taiteessa, sen tekemisessä, sen katsomisessa, sen kuuntelussa, sitä tanssiessa, kaikissa sen muodoissa. Taide on kokemuksellista ja sen kautta voi ilmaista asioita, joita voi olla vaikea tai mahdoton sanoittaa. Kun voimme ilmaista sen, mikä tapahtuu sisäisesti, se on jaettavissa.

Tällöin omaa sisäisyyttään voi myös havainnoida ja sen voi ottaa vastaan aistien kautta, sekä oman ilmaisun että muiden ilmaisun. Tämä antaa meille mahdollisuuden saada yhteyden itseemme ja muihin, myös silloin kun koemme hyvin eri asioita ja/tai todellisuutemme erovat toisistaan merkittävästi.

Yksi ilmiö, jonka kautta trauma on näyttäytynyt minun arjen kokemuksessani on väkevät tunteet (vehement emotions). Pierre Janet tutki näitä traumasidonnaisia tunteita 1800-luvulla. Väkevät, hurrikaaninomaisena koetut tunteet katkaisevat helposti yhteyden muihin, koska näitä kokemuksia on vaikea ymmärtää ulkoapäin ja niitä kokiessaan ihminen ei kommunikoi selkeästi. Näiden reaktioiden tunnistaminen itsessä ja muissa, voi auttaa navigoimaan juhlapyhien maastossa.

Nämä väkevät tunteet eroavat muista voimakkaista tunteista sillä tavalla että ne eivät ole adaptiivisia, ne ylittävät henkilön oman kapasiteetin eikä niiden (sanallinen) ilmaisu auta, vaan saattaa vielä lisätä tunteen intensiteettiä. (Van der Hart, Nijenhuis, Steele, 2014). On tärkeää ymmärtää, että nämä tunnekokemukset ovat eri lajia kuin se biologisen tunteen kesto, josta puhutaan paljon, jossa tunne alkaa, vahvistuu ja sitten hiipuu noin 90 sekunnin aikana.

Väkevä tunne, Janetin mukaan, josta tässä kirjoitan on traumasidonnainen ilmiö, johon liittyy hermoston tilan lisäksi paljon yksilöllisiä muuttujia. Soisin, ettei kukaan, jolla näitä väkevien tunteiden kokemuksia on lisäisi oman kipunsa määrää vielä syyllistämällä itseään siitä, että ne kestävät kauemmin kuin 90 sekuntia.

Taiteentekeminen on yksi turvallinen tapa löytää ilmaisukeinoja myös väkeville tunteille. Taidetta tehdessä me tunnemme samalla kun teemme tunnetta näkyväksi - eli samalla kun koemme, myös etäännytämme kokemustamme ja todistamme sitä. Tämä kehittää ei-sanallisella tasolla koko ajan sitä itsemyötätunnolle niin tärkeää kaksoistietoisuutta: Koen, ja olen samalla tietoinen siitä mitä koen.

Tilanteessa on siis läsnä kokija ja kokemuksen ilmaisija, joka voi myös havainnoida sitä mitä hänen eteensä syntyy. Voi antaa kuunnellun musiikin, kehon liikkeen, liidun tuottaman viivan, värin heiton tai vaikka maalin liikuttamisen käsien avulla luoda muodon sisällä liikkuvalle tunteelle. On mahdollista etsiä myös maaliaineista, niiden sekoituksista ja tekstuureista sopivaa ilmaisumuotoa sisäiselle tiedolle.

Voi kysyä esimerkiksi minkälainen pinta/tekstuuri/koostumus kuvaisi sydämen paloa? Olisiko se kiiltävä, matta, rouhea, karhea, samettinen, pehmoinen tai jotain ihan muuta?

Usein itse taiteen tekeminen kannattelee tekijäänsä ja saattaa helpottaa oloa. Eikä siihen loppujen loppuksi tarvitse muuta kun kynän ja paperia yhdistettynä siihen että annat itsellesi luvan tuntea ja purkaa tunteen kynän kautta paperille.

Joulun sanomaan kuuluu rakkaus. Se on tietenkin sydämen ominta osaamista. Usein meillä on valtavasti odotuksia ja erilaisia mielikuvia siitä, miten rakkauden tulisi näkyä ja miltä sen tulisi tuntua.

Suoraan minun sydämeltäni sinun sydämellesi: jos joulun juhlapyhissä on mukana minkäänasteista traumatisoitumista toivon sinulle ja teille paljon paljon armollisuutta.

Joillekkin meistä on vaikeampaa olla armollisempia itsellemme ja toisille meistä on vaikeampaa olla armollinen toisille. Tiedätkö sinä, kumpi suunta tulee sinulle helpommin?

Jos sinun on helpompi olla toisille armollinen - voisitko tänä Jouluna miettiä etukäteen, mikä olisi sinulle tärkeää? Mikä loisi sinulle turvaa? Miten voisit osoittaa itsellesi lämpöä?

Jos sinun on helpompi olla itsellesi armollinen - voisitko tänä Jouluna miettiä, mikä muille ihmisille olisi tärkeää? Miten voisit osoittaa muille hiukan enemmän lämpöä?

Läpi Joulun pyhien, käännä sydäntäsi valoa kohden, kauneutta ja pyhyyttä kohden, omien uskomuksiesi mukaisesti. Meille on kaikille enemmän rakkautta kuin voimme kuvitellakkaan ja yksi ovi siihen vie oman sydämemme kautta. <3

Hyvää Joulua Sinulle.

Lämmöllä,

Marie

Mikä näistä sydän-teoksen versioista puhuttelee sinua eniten? Minkä puolesta sinun sydämesi palaa nyt vuoden 2025 lopussa?

1. 24.4.2026 järjestämme Jaana Hautalan kanssa Espoon Olarissa tilaisuuden, jossa hermostoa hellien päästämme irti vanhasta ja avaudumme uudelle taiteen, rentoutumisen ja yhdessäolon voimalla. Lue lisää tästä.

Vaikuttavassa päivässä, hyödynnetään kehon viisautta, intuition herkkyyttä ja maalataan tulevaa vuotta todeksi turvallisessa luottamuksen tilassa, jolloin se tulee myös yhteiseksi jaetuksi.

Retriitti tarjoaa kohtaamisen tilan, lisää elinvoimaa ja luovuutta sekä ajan ja paikan kurottaa kohti omia unelmia. Sinulle jää muistoksi oma taide.

Tämä yhden päivän retriitti on pehmeä kynnys: tulla takaisin siihen, mikä on totta itselle – ja antaa omille unelmille siivet taiteen ja yhteyden kautta.

2. Syyskuussa 2026 alkaa Katja Vainikaisen kanssa Selviytyjästä Toimijaksi - traumainformoidun ihmissuhdetyöammattilaisen koulutuksen, jossa psykoedukaation, taiteen, toiminnalisten menetelmien ja luovan otteen myötä rakennamme traumainformoituneisuuden karttaa yhdessä. Voit lukea lisää täältä.

Traumakoulutus on yhdistelmä traumatisoitumiseen liittyvää teoriaa psykologian ja psykiatrian eri tulokulmista, terapiamaailmasta valmennuksen viitekehykseen räätälöityjä sovelluksia, vaikuttavaa tunnetyöskentelyä, psykofyysistä hermostotyöskentelyä sekä taiteen ja luovuuden kokemusmaailmaa ja menetelmiä.

3. Ja jos taide on se, mikä sinua puhuttelee, kutsuisin sinua lukemaan maaliskuussa 2026 alkavaan Intuitiivisen taiteen koulutuksen kuvauksen. Täällä saat syventyä omaan taiteeseesi, omalla tavallasi ja virkistää yhteyttä sekä ytimeesi, että Kaikkeuteen.

Herkkä, luova ihminen – oletko joskus kaivannut syvempää yhteyttä taiteeseesi? Haluaisitko löytää (takaisin) siihen virtaavuuteen, jossa taide syntyy vaivattomasti, omasta ytimestä käsin – aidosti, merkityksellisesti ja rehellisesti?

Koulutus auttaa sinua:

• vahvistamaan yhteyttä itseesi ja taiteelliseen ilmaisuusi

• kohtaamaan ja purkamaan esteitä– kuten häpeää tai pelkoa
• rakentamaan sydänyhteytesi ylläpidon arjen tukipilariksi
• ymmärtämään omaa tietoisuuttasi syvemmin
• löytämään ilon ja merkityksen taiteen tekemisestä
• rakentamaan lempeän mutta vahvan suhteen omaan taiteilijuuteesi

Lähteet:

al-Rawi, Rosina-Fawzia. 2022. Divine Names. Interlink Books.

Douglas-Klotz, Neil. 2005. The Sufi Book of Life. Penguin Books.

Elkins, James. 1999. What Painting Is. Routledge.

Meyer, Wali Ali. Hyde, Bilal. Muqaddam, Faisal. Kahn, Shabda. 2011. Sufi Ruhaniat.

Van der Hart, Onno, Nijenhuis, Ellert R. S., Steele, Kathy. Norton. 2014. The Haunted Self.