0X2RUH25V2Yi4ZhdwQR77fgyrhasVUepWt-Zc4bHHj8Elokuun ihmeitä

Seppo Tanhua kirjoitti uutiskirjeessään tänään: ”Elämän viisaus ei koskaan toteuta muiden varaan laskettuja odotuksia. Sen sijaan se palkitsee oman pyyteettömän ja mielekkyyteen perustuvan tekemisen sitäkin ruhtinaallisemmin.” Tämä kolahti nyt aivan täysin.

Elokuun aikana olen saanut jakaa taidettani laajemmin kuin ikinä ennen, kulttuuritalo Grandissa Porvoossa, näyttelyssäni DreamMaker, Heartbreaker. Olen saanut vastaanottaa itselleni merkityksellistä palautetta; maalaukset ovat heränneet henkiin näyttelykävijöille, ovat aukaisseet sisäisiä ovia, ovat inspiroineet heitä tekemään omaa taidettaan, ovat välittäneet heille uusia mahdollisuuksia. Tämä on minulle taiteilijana tärkeää, koska silloin taide, jota luon sisäisen kutsun ajamana, tekee työtään myös maailmassa, minusta erillisenä ilmiönä. Koen osallistuvani omalla pienellä tavallani rakentavasti tämän maailman ihmisten sisäiseen todellisuuteen. Taiteeni kautta tarjoan mahdollisuuden uusiin ratkaisuihin, oivalluksiin, talismaaneja muutokseen.

Omalla työhuoneellani olen pohjustanut suurempia kehyksiä kuin ikinä ennen, ne roikkuvat ateljeeni seinillä ja kutsuvat luomaan, suurina ytimen oviaukkoina uusiin sisäisiin ulottuvuuksiin.

Näkyväksi tulemisen hinta

Olin kauan piilossa. Taistelin kutsumustani vastaan, tukahdutin intohimoni kunnes se räjähti esiin ja sitten tukahdutin sitä lisää. Pelkäsin seurauksia siitä, että näyn kokonaisena, aitona omana itsenäni maailmassa. Kammoksuin näyttää haavoittuvuuttani, sisälläni jyllääviä tunteita ja sitä luomisvoimaa, mikä minusta uhkuu.

Tämän näyttelyn myötä olen kohdannut tätä pelkoa. Vastaani on kaiken rakentavan ohella tullut vähemmän rakentavaa kritiikkiä, konfrontaatiota ja kateutta. Kysellään onko tämä nyt oikeaa työtä, voiko tällä elää, pitääkö itsestään huudella koko ajan, kuka oikein kuvittelen olevani? Onko taiteella ja sen tekemisellä mitään arvoa?

Olisi houkuttelevaa mennä piiloon, vähätellä taiteen voimaa, suostua taas pieneksi ja araksi. Kun omat sisäiset pahimmat pelot, epäilykset ja epävarmuudet heitetään hyökkäävästi silmille, ne haastavat katsomaan sisälle. Olenko nyt aivan varma? Onko tämä aitoa, vai vaan jotain pinnallista hypetystä?

Taiteen arvo

Miksi ihmiset katsovat taidetta, saatikka sitten ostavat sitä?

Minä ajattelen, että taide ilmaisee syvintä tietoamme, sielulta sielulle. Sillä on voima muuttaa ihmisten tunteita ja avata sisäisiä ovia. Kun katsoja pysähtyy taideteoksen eteen, hänen ja teoksen väliin syntyy parhaimmillaan vuorovaikutusta, oma suhde, jossa liikkuu kokonaisvaltaista tietoa – tunnetasolla, ajatuksen tasolla, energiatasolla, joka kehollisesti. Taide tuo ihmisiä takaisin ytimeensä ja voi luoda hänelle turvapaikan, johon voi palata uudestaan ja uudestaan. Tämän kaiken saa näyttelyssä ihan ilmaiseksi.

Ostettu taidetyö voi olla talismaani, paikka mielikuvituksessa, joka edesauttaa jotain sielusta kumpuavaa suuntaa, jota asiakas kaipaa ja haluaa luoda omaan elämäänsä. Tämä on vain yksi syy ostaa taidetta, on myös monia monia muita.

Ytimen kutsun noudattaminen

Joskus elämässä tulee sellainen aika, ettei ole enää mitään konkreettista varmuutta. Elämä näyttäytyy aidosti, juuri niin epävarmana ja suurena hyppynä tuntemattomaan kuin se todellisuudessa onkin meille kaikille. Kaikki keinotekoiset turva-aidat häviävät ja jäljelle jää vain tämä hetki. Silloin ainoa todellinen turva kumpuaa sisältä, ytimestä.

Pelon ääni ei häviä, ei myöskään sen liike sisälläni. Epäilykseni istuvat edelleen Idols-raadissaan, kommentoimassa tekemisiäni. Mutta olen niistä huolimatta toimintakykyinen, kannan ne taiteeseeni tietäen että jaan nämä monen muun kanssa. Taiteen transformoiva voima leikkii emootioillani, avaa lukkoja, muokkaa sisäistä tilaa, antaa muotoa muodottomalle, muuttaa järjestyksiä, antaa melodian ympärillä hyöriville energioille.

Minä en tiedä mitä huomenna tapahtuu. Tiedän ainoastaan, että tänään voin valita olevani elossa. Tänään vastaan ytimeni kutsuun uskaltaa luoda, uskaltaa laittaa painoni oman luomukseni varaan, uskallan kokeilla mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tuletko mukaan seikkailuun? Mitä sinä tekisit nyt, jos kaikki olisi mahdollista?

Tänään perjantaina näyttely on auki vielä klo 17 asti ja huomenna lauantaina olen itse paikalla klo 11-16. Tule moikkaamaan minua Porvooseen ja unelmoimaan mihin seuraavaksi ryhdyt.