Aihearkisto: Tyhjä tila

Unelmani on toteutunut, miksi välttelen sitä?

Ateljeen ovi, akryyli kankaalle, 61×50 cm, 2015.

Jotain ihan uutta

Aloitan uuden blogisarjan ja toiveeni on, että se antaa sinulle polttoainetta omiin luoviin unelmiisi; siihen että ilmaiset kaikkea mitä olet.

Näissä blogeissa esiintyy nyt ensiksi töitä sarjasta Dreammaker, Heartbreaker – eli siitä miten unelmamme niin usein ovat ihan erilaisia sisältä koettuna, verrattuna siihen miltä ne näyttivät kun vielä vain unelmoimme niistä. Jos inspiroidut jostain maalauksesta, jokaisessa blogissa on myös tietoa siitä miten voit ostaa maalauksen tai vedoksen siitä. Nämä blogit ilmestyvät joka toinen torstai.

Unelma on toteutunut, tästä se helppo elämä alkaa, eikö vaan?

Luova unelma voi välillä olla niin raskas. Voi olla melkein pelottavampaa saada tilaisuus toteuttaa se, kuin odottamisen ja kaipaamisen jatkuminen, pienten murusten toteuttaminen siellä täällä. Epäilykset nousevat, pelot sihisevät ja suhisevat korvissa…

”Onko tämä todella sitä mitä haluan?”

”Mitä jos annan kaikkeni ja epäonnistun?”

”Mitä jos minulla ei ole lahjoja?”

”Mitä jos ei kukaan välitä siitä mitä teen?”

Maalasin ylläolevan taulun vuonna 2015. Olin menettämässä viivani. Tuntui että muoto ei enää pystynyt pitämään sisällään värejä, jotka taiteeni halusi tehdä näkyväksi. Jouduin hyppäämään yhä abstraktimpaan ja abstraktimpaan ilmaisuun. Tämä tuntui siltä kuin olisin hypännyt jääkylmään veteen, korkealta, silmät sidottuina. Olin saanut hetkeksi vapautuksen ainaisista rahahuolista ja vuokrannut kellariateljeen. Se oli suljettu tila. Likainen. Ei päivänvaloa. Minun.

Unelmapesän rakentamista

Viikkokausia raahasin maalauksiani eri nurkista kellaritilaani. Töitäni oli hyllyillä, sänkyjen alla, kaapeissa, vaatteiden takana, isäni luona, mieheni työhuoneella. Ensi kertaa kun kaikki luovat orponi olivat koolla, itkin. Olin käyttänyt niin paljon aikaa, piilotellut arjeltani, maalannut melkein salaa.

Näistä vahvoista tunteista huolimatta löysin itseni istumassa kotonani, neljätoista kerrosta ateljeetani korkeammalla, tv-n ääressä. Söin jäätelöä ja katsoin kaikki tv-sarjat läpi mitkä löysin. Päiväkaupalla. Olin taas piilossa. Tällä kertaa taiteen tekemiseltä. Hävetti. En ymmärtänyt itseäni. Kaikki tämä taistelu unelman puolesta ja nyt, nyt olisi ollut mahdollista maalata, luoda, saada jotain aikaiseksi. Enkä saanut itseäni liikkeelle.

DI, rakas mieheni, väsyi viimein haamun lailla hiipivään hiljaista höyryä uhkuvaan vaimoonsa ja talutti minut taaperonaskelin hissiin ja taas ateljeen ovelle. Kuulin miten hän odotti oven ulkopuolella, sen loksahdusta kuunnellen, ennenkuin lähti. Ensimmäisten nälkäisten, epävarmojen, villisilmäisten viikkojen aikana hän toi minulle usein perunamuusia chilin kanssa, jotta ei olisi ollut mitään syytä keskeyttää tekemistä.

Ajan tuoma perspektiivi

Melkein kolme vuotta myöhemmin, nyt kun maalaaminen on jo työtä, nämä ajat tuntuvat pieneltä kompastuskiveltä – ei enää ylitsepääsemättömältä vuorelta. On hyvä muistaa, ettei ainoastaan unelmien toteuttaminen vaadi tukea. Joskus melkeinpä enemmän lempeyttä, itsensä hoivaamista ja sinnikkyytää tarvitsee unelmien eläminen-. Unelman eläminen pitäisi kaikkien odotusten mukaan olla onnellista aikaa.

Mutta kun unelmista tulee arkea, kaikki muuttuu. Alkaa unelman tutkiminen sisältä, entisestä luopuminen, illuusioiden rikkominen. Siinä kohdin tarvitaan ihan eri taitoja, uusia lihaksia. Siitä lisää parin viikon kuluttua.


Minulla on niin paljon myötätuntoa sitä täyspäivätyötä aloittelevaa taiteilijaa kohtaan, joka olin. Ja jos tunnet tämän tarinan sydämessäsi, tunnen myötätuntoa myös sinua kohtaan. Me kaikki tarvitsemme välillä lempeän tönäisyn. Jos tunnet, että lempeä kannustus olisi juuri mitä tarvitset, tule maalaamaan jonain torstaina ateljeelleni Merihakaan. Voit tiedustella paikkoja marie@crealife.fi osoitteesta sähköpostilla. Jos tämä taulu puhuttelee sinua se on saatavilla täältä. On myös mahdollista tilata kortteja, julisteita tai kehystettyjä printtejä täältä.

Taideteoksen ostaminen on intiimi projekti. Taulu tulee omaan kotiin tai työhuoneelle ja on tärkeää, että taideteos kohtaa sinut sydämen tasolla. Jos kaipaat taidetta elämääsi ja tunnet vetoa tekotyyliini voit myös sopia ajan ateljeelleni ja tulla katsomaan tauluja, tai voimme kohdata Skypen kautta. Kohtaamisen ytimenä on tutkia, minkälainen taide palvelisi sinua parhaiten juuri nyt. Tapaaminen ei velvoita mihinkään ja on jo itsessään inspiroiva ja unelmia eteenpäinvievä keskustelu. Varaa aikasi sähköpostitse marie@crealife.fi .

Uuden ajan luova prosessi

IMG_0689

Luovan prosessin kautta unelmiin

Perustin Crealifen vuonna 2005. Opiskelin silloin elämäntaidon valmentajaksi ja olin ottanut virkavapaata työstäni nuorten työpajassa. Olin vauhdikkaasti vielä lähemmäs unelmaani. Monta monta vuotta on mennyt tässä seikkaillessa luovassa maastossa, sekä omissa luovissa projekteissa, että teidän ihanien asiakkaiden kanssa.

Viime vuosina olen kuitenkin huomannut muutoksen luovassa prosessissa. Se, mikä toimi ennen, ei tunnu toimivan enää.

Luova prosessi, sellaisena kuin sen opin vuonna 1999, oli seuraavanlainen. Aloitimme tietoisella toiminnalla, tiedon keräyksellä, ideoinnilla, ympäristöä havainnoimalla. Jossain vaiheessa prosessi muuttui takkuisen tuntuiseksi, joka oli merkki siitä että alitajunta tarttui projektiin ja alkoi työstää sitä. Kun jaksoimme jatkaa, jossain vaiheessa tuli oivallus, joka avasi oven eteenpäin, luoviin ratkaisuihin, mahdollisiin hyppäyksiin. Sitten arvioitiin ja jatkettiin tätä prosessia kierros kierrokselta, kunnes lopputulema miellytti tai deadline tuli vastaan.

Valmentaessani vuosien varrella satoja ihmisiä ja työstäessäni menetelmiä eteenpäin myös kotilaboratoriossa – ensin parisuhteessa ja sitten perheellisenä – huomasin tietenkin että jokaisella on ihan omannäköisensä luova prosessi, omine pullonkauloineen, joita sitten valmennuksen avulla voitiin havainnoida, ymmärtää ja tarvittaessa muuttaa.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että maailman muuttuessa ja tietotulvan vaan kiihtyessä on aika katsoa uusin silmin myös luovaa prosessia.

Luova prosessi uusiksi?

Olen elänyt monta vuotta sivussa valtavirrasta, luoden tietoisesti mahdollisimman omannäköistä elämää. Tähän on kuulunut intuition kuuntelemisen opettelu, oman sisäisen maiseman selkeyttäminen ja monet riskinotot, luottaen sisäiseen viisauteen.

Entinen luovan prosessin malli ei ole auttanut paljoakaan tässä projektissa, koska se perustuu vielä pitkälti tiedonhakuun.

Uudessa tavassa luoda, intuition ja sisäisen viisauden avulla, luovan prosessin malli alkaakin tyhjästä tilasta. Sen sijaan että haettaisiin ulkopuolelta vertailupohjaa, ideoita ja tietoa, hakeudutaan tyhjään tilaan, tyhjän paperin kanssa ja havainnoidaan tarkkaan omia ajatuksia, tunteita, impulsseja ja intuitiota.

Luotetaan siihen, että kaikki tarvittava on läsnä ja saatavilla hetkessä.

Crealifen uusi suunta

Koska uskon siihen, että paras tapa oppia on kokemuksen kautta, olen myös omassa yrityksessäni harjoittanut tyhjässä tilassa olemista tämän syksyn aikana. Jotta voisin palvella sinua, asiakastani, parhaiten, raivaan lisää tätä tilaa ja päästän irti siitä mitä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana luonut. Tämä tarkoittaa sitä, että lopetan monet eri tahot, jossa olen ollut näkyvissä netissä viime vuosina.

En vielä tiedä, mitä seuraavaksi tulee. Mutta kun tiedän, tiedotan siitä tässä blogissa.

Jos tyhjä tila kiinnostaa sinua, meillä on vielä kaksi paikkaa jäljellä Helsingissä, keskiviikon Tyhjä tila – luovan ajattelun työpajaan.